Kerran kuorolainen, aina kuorolainen. (Tuula Ilvonen)

30.08.2018

Takana on superkesä helteisine päivineen, hikipisaroineen, turvonneine koipineen ja sekavine aatoksineen. Takana on myös 26 lauluntäyteistä kuorovuotta. Vielä yksi syksy, talvi ja kevät... Tällä hetkellä kuuntelen radiosta kuorokoulutoiminnan esittelyä. Siellä Antti (Luumi) ja Jukka (Juntunen) Iisalmen Mieslaulajista kertovat syksyn kuorokoulusta, jotta kuorot eläisivät, saisivat jatkumoa ja uusia laulajia joukkoonsa. Hienoa! Toivon sydämestäni, että jokainen kuoro saisi uusia, innokkaita laulajia riveihinsä, muutoin homma uupahtaa.

Tämä päivä on mennyt Naiskuoropäivien asioita setviessä, raha-anomuksia väsätessä ja mitä kummallisempia älynväläyksiä pyöritellessä. Että sitten lupasinkin tähän bloginkin kirjoittamiseen... Aloin tässä samalla muistella sitä kaikkea hullua ja hauskaa, mitä kuoron kanssa on saanut kokea.

Porin laulujuhlat ovat jääneet mieleen. Ne ensimmäiset isot laulujuhlat joissa sain olla mukana kuoroni puheenjohtajana. Sieltä sain elinikäisiä ystäviä ja muistoja.

Saman vuoden kesänä osallistuin ensimmäisen kerran Joutsenon laululeirille. Minulle oli jo etukäteen kerrottu, että laululeiri on aivan hulvaton, hauska ja toisaalta vaativa, mutta myös paljon antava oppimiskokemus. Sitähän se todella oli! Suoritin ensimmäisen peruskelloni seuraavana kesänä. Kellon luovutti silloinen liittomme puheenjohtaja Terttu Jauhiainen. (kuva)

Ensimmäinen kello kilisemään rinnuksiin 12.7.1997

Hulvaton Helena (nyk. pj) hupsuttelun pyörteissä, hauskaa oli!

Mitä nuo vuodet ovat vaatineet?

Uskoa omiin kykyihin on saanut monesti etsiä jopa sängyn alta. Varsinkin silloin, kun on munannut oikein kunnolla, itsensä kokoaminen on ollut tiukassa. Minulle kaksi pahinta paikkaa olivat Mikkelissä kilpailussa, jolloin aloitin laulun ihan metsästä ja mestaritentissä, jolloin en vain osannut omaa stemmaani. En tiedä jäikö kunniamaininta sen vuoksi saamatta Mikkelissä, mutta mestarikellon sain. Kuorokaverit eivät ole ikinä syyttäneet, päin vastoin, aina ovat kannustaneet. Myös johtaja on aina ollut virheidenkin edessä positiivinen ja kannustava. Siis superihanaa sakkia kaikki. Henki on aina ollut mitä mainioin. Toki ollaan oltu asioista monestikin erimielisiä, mutta aina on kompromissi löydetty. Joukossamme ei ole enää kovin montaa, jotka ovat olleet mukana yhtä kauan kuin minä, mutta uusistakin kuorolaisista on tullut hyviä kavereita ja monista myös ystäviä. Erään entisen kuorosiskon kanssa olemme tilanneet jo paikallisesta vanhusten hoitolaitoksesta yhteisen kahden istuttavan keinutuolin. Siinä sitten kimitetään yhdessä "Liidellyt oon leivon lailla, leivon lailla laulellut..." 1. sopraanoja kun olemme.

Mitä olen saanut?

Laulamista olen rakastanut pikkutytöstä asti. Olen saanut laulaa sydämen kyllyydestä, usein jopa omien taitojen ja kykyjen äärirajoilla. Johtajan rohkaisu ja kannustus sekä kuorosiskojen tuki on ollut vankkumatonta. Harjoitusta tosin olisi usein tarvittu kotona enemmän. Olen oppinut lukemaan nuotteja, vaikka rytmin kanssa onkin välillä vaikeuksia. Olen saanut todella rakkaita ystäviä samanhenkisistä, laulunlyömistä nuorista ja vähän vanhemmista kuorolaisista, omasta ja muista kuoroista.

On vanha klisee, että kuorolaulu rentouttaa ja virkistää. Tämä pitää paikkansa. En ihan pienen syyn vuoksi jää pois harjoituksista. Sen kerran, kun on joutunut olemaan poissa, tuntuu, kuin olisi pudonnut kelkasta kokonaan. Vaikein syy, miksi olen ollut poissa esiintymisestä, oli isäni äkillinen kuolema. Viikon päästä oli tulossa esiintyminen, jossa piti laulaa soolona "saitpa miehen mielellisen" jne. Onneksi tuohon kvartettiin saatiin toinen laulaja. En muista, olenko Riittaa edes kiittänyt. En olisi pystynyt silloin laulamaan.

Ihania, mukavia, hassuja ja jännittäviä muistoja on paljon. Niitä on hyvä nyt ympyrän pian sulkeuduttua laittaa jonkinlaiseen järjestykseen. Ainakin kuudet laulujuhlat on tullut käytyä. Siellä on tavattu uusia ja entisiä ystäviä eri puolilta Suomea. Heille jokaiselle haluan kertoa että, olipa ihanaa, kun sain tutustua Sinuun. Toivotan kaikkea hyvää elämääsi ja kiitos, kun kuljit kanssani sen pienen matkan <3 Kuoroni kanssa on tehty useita mieleen painuvia koti- ja ulkomaan matkoja. Saksan matkasta jäi mieleen tilanne, jolloin johtaja Maaritin silloin 9 -vuotiaalta tyttäreltä kysyttiin koulussa, että mitä hän teki Saksassa. Tyttö oli vastannut, että "Olin miesten kanssa kaljalla!" Olisin halunnut olla tuolloin kärpäsenä katossa katsomassa opettajan ilmettä.

Kelloja kuorossamme on suoritettu niin runsaasti, että olemme tilastoissa sijalla 4. Se on pienelle maalaiskuorolle huima saavutus. Kiitos kuoron kehittämisestä kuuluu Maaritille, joka vuodesta toiseen on jaksanut vetää kelloharjoituksia normaaliharjoitusten lisäksi. Ahkerat kuorolaiset ansaitsevat myös suuret kiitokset. Eihän Joutsenon laululeiri olisi mitään ilman iloisia ja äänekkäitä Kiuruvesi - tyttöjä. Toivottavasti jatkossakin riittää innostusta taitojen kehittämiseen.

Mitä seuraavaksi?

Viimeinen ja vaativin koitos on edessä tulevana keväänä. "Metsät, pellot soikaa!" Valtakunnalliset Naiskuoropäivät 15.-17.3.2019 pidetään Kiuruvedellä. Kuorollamme on kunnia toimia päivien emäntäkuorona. Valmistelut on aloitettu jo viime talvena, jolloin Seinäjoella esittelimme tapahtumaa ja kotikuntaamme. Kova tohina on käynnissä. Mukana on jokainen kynnelle kykenevä nykyinen ja entinen kuorolainen sekä lukuisa joukko yhteistyökumppaneita ja talkoolaisia. Tähän mennessä ei liene vielä kukaan menettänyt yöuniaan tapahtuman vuoksi. Jospa niin ei tapahtuisikaan. Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, siihen me uskomme. Ja jos suuria yllätyksiä kuitenkin tulee eteemme, niistäkin me selviämme... yhdessä.

Syksyllä 2019 siirryn sitten kyynel silmäkulmassa yleisön puolelle kuuntelemaan, kaipaamaan ja muistelemaan teitä kaikkia, laulamaan mielessäni ja mukana. Kiitos rakkaat kuorosiskot menneistä vuosista. Nyt on hyvä vanheta ja etsiä elämään uusia asioita. 

"Laula siskoni, äänesi liitä, äänestäs kiitä, sillä laulua elämä soi!"

Kerran kuorolainen, aina kuorolainen,

Tuula Ilvonen

Kiuruveden Naislaulajat (1992-2019)

1.sopraano